#satasyytäollaonnellinen: 2. Puut.

Toinen syyni olla onnellinen on:

Puut. :)

Ne vaan on niin kauniita ja turvallisia, voimakkaita ja uljaita. Ne antaa meille suojaa ja auttaa meitä hengittämään. Ne on keskenään erilaisia ja myöskin eri vuodenaikoina erilaisia. Keväällä pienen pienet vaaleanvihreät silmuut aukeamaisillaan, sitten kesällä se runsas ja kaikkia eri sävyjä sisältävä vihreys mikä levittyy joka puolella, syksyllä taas mitä kaunein ja värikkäin ruska, ja tietysti myös loppusyksyn synkeät ja suorastaan surulliset lehdettömät puut ja melkein mustarunkoiset mutta silti vihertävät havupuut siellä joukossa, ah miten lumoavaa. Tietysti myös talven puhtaanvalkoisesta lumesta notkuvat oksat, vaikken  talvesta tykkääkkään niin parasta siinä onkin just ne kauniit lumiset puut ja maisemat. Ja se miten puut muuttuu vuosi vuodelta vaan upeeammiksi, vanhat puut on paljon hienompia kuin nuoret. Ja no, ne nyt kerta kaikkiaan on kunnioitusta herättäviä. Ja erityisesti tietysti se miten niiden läsnäolo auttaa rauhoittumaan ja unelmoimaan, selkeyttämään ajatuksia.




 (Joskus puut myös kaatuvat.)

Mä siis rakastan puita, jo lapsesta saakka oon rakastanut, ja mulla onkin onneksi ollut onni aina asua vähintään pienen metsän/metsikön vieressä, niin että pääsee nopeasti niitä ihailemaan ja niiden sekaan rauhoittumaan. :) Oon jopa runojakin puista kirjoittanut.. :P Mutta siis, tää postaus nyt oli mun ylistys puille, mutta ne todella on mun suuri onnen aihe. ;)

Onko siellä ketään muita puiden ihailijoita..? :)

Ps. Mä muuten suosittelen lämpimästi joku kerta tekemään kävelylenkin (tai vaikka siis joku kerta kun olet muutenkin kävellen menossa jonnekkin niin samalla sitten) niin että keskityt vaan puihin. ;) Ettet puhu puhelimessa (jos on niin tapana tehdä) tai katsele pelkästään rakennuksia, tai kenties muita ihmisiä, tai ihan vaan painele eteenpäin silmät maata viistäen, vaan niin että katselet ylöspäin tai sivuille - sinne missä puita on, ja oikein keskityt katsomaan, kuuntelemaan, haistelemaan tai ihan vaan tuntemaan puiden läsnäolon. Vaikuttaako se sinuun..? Sitä voit sitten tunnustella, mitä ajatuksia tai tunteita ne herättävät, vaiko kenties rupeatko ratkomaan ongelmia päässäsi, tai tyhjentyykö mielesi ja rauhoitut, vai herääkö sinussa ehkä halu luovuuteen...? ;)


(Ei kauhean hyviä, tai erityisen upeista puista, kuvia nyt mutta saavat tähän hätään kelvata...)

#satasyytäollaonnellinen: 1.

(Muistutus olohuoneen seinällä.)

Nyt kyllä törmäsin aivan upeaan haasteeseen! Nimittäin sata syytä olla onnellinen-haasteeseen Silmukan saalistus-blogissa. Alulle sen on pannut Perjantaikokin blogi, täällä.

Hän kirjoittaa mm. näin: "Onni ja onnellisuus ovat kiinni enemmän ihmisen asenteesta ja luonteesta kuin ympäröivästä todellisuudesta. Ihminen, jolla asiat ovat hyvin (kuten vaikka minulla), voi silti kokea kaiken negatiivisesti, eikä näe ympärillään olevia onnen aiheita. Hyväosaisia valivali-persoonia on maailma (ja varsinkin keskustelupalstat sekä uutisten kommentointiketjut) täynnä.

Toisaalta joku, jolta on kaikki onnen perusrakennusaineet riistetty, voi iloita suunnattomasti pienistä asioista.

Väitän, että mitä yltäkylläisemmässä maailmassa elämme, sitä hankalammaksi onnen löytäminen ja onnellisuuden kokeminen pienien asioiden kautta tulee. Kaiken tulee olla isoa, järisyttävää, eeppistä ja ainutkertaista."

(Pätkä on siis lainattu Perjantaikokin tekstistä Uuden vuoden lupaus: #satasyytäollaonnellinen.) Niin totta! Ja siis tämä on siitäkin syystä hyvä mulle, kun muutenkin tykkään miettiä ja huomioida arjessa juurikin niitä kaikkia pieniä ihania asioita ja onnenhetkiä, niin mikäs sitten sen ihanampaa kuin kirjata ne myös ylös! Se on oikeastaan ollutkin mun elämän asenne suuren osan elämästäni, iloita pienestä ja olla kiitollinen, rakastaa paljon ja antaa anteeksi helposti. Mulla toki vaikeus saattaa välillä piilläkin juuri siinä että osaisi enemmän arvostaa ja muistaa olla onnellinen niistä suurista asioista elämässään (perhe, koti ja muut isot ja tärkeimmät) vaikka niistäkin parhaani mukaan koitan olla kiitollinen joka päivä. Mutta siis tosiaan olen onnellinen kyvystäni nauttia ja saada energiaa pienistä ja arkisista asioista, ihan suunnattomasti. :) Vaikka tietysti ajaudun myös siihen valitukseen ja negatiivisuuteen liian usein, varsinkin nykyisessä elämäntilanteessa kun on lähes kokoajan perheen kanssa (jostain syystä huomaan kaikki ihanat asiat helpommin kun olen yksin ajatusteni kanssa :P) ja väsynyt jne...

Elikkä siis tosiaan, todella innolla lähden mukaan tähän hommaan, vaikka tämä kyllä pitikin olla enimmäkseen neulonta ja askartelu-blogi. ;) Enkä aio postata sataa asiaa peräkkäisinä päivinä, vaan juuri silloin kun siltä tuntuu ja ehdin ja jaksan. Eikä lista todellakaan kulje tärkeysjärjestyksessä, ja siitä saattaa mahdollisesti jäädä kokonaan uupumaan vaikkapa elämäni tärkeimmät asiat tai kaikista suurimmat onnen aiheet, ja toisaalta taas siihen saattaa päätyä hyvin pinnallisiakin asioita (paljonkin varmaan, koska niitä nyt on helpompi näin julkisesti jakaa, ja niitä ehkä useammin sattuu kohdalle ;)) tai asioita mitkä loppupelissä tekee mut onnelliseksi vaikkapa vain viideksi minuutiksi koko vuoden aikana! Älkää siis ottako liian kirjaimellisesti listaani, siitähän saattaa tulla vaikka varsinainen vaahtokarkkinen hömppä-lista, mutta yhtäkaikki, se on lista mikä aiheuttaa minussa hyvää oloa, onnea, rakkautta. <3 :) Voin muuten paljastaa että olin itseasiassa aikonutkin kirjoittaa pienistä hyvänmielen asioistani tänne, olin nimittäin jo alkanut kerätäkkin pienimuotoista listaa mikä kulki työnimellä parasta terapiaa. ;) Aika hyvä sattuma, mutta se nyt kuitenkin korvautuu tällä haasteella, koska eiköhän kaikki mun terapiakeinot tuu jossain vaiheessa päätymään tälle listalle.

(Enjoy the little things. Muistutus makuuhuoneen sohvalla.)

Ehkä nyt voin jo lopettaa höpinät ja jakaa ensimmäisen onnen aiheeni, elikkä suklaakahvi. ;) Toki kahvi noin niinkun muutenkin, mutta mulle erityisherkkua on suklaakahvi, ja sitä pitää ostaa aina välillä juhla mokan lisäksi.

(Niin että eikö tästä ykkösestäkin huomaa sen että ei ihan noudata mitään arvojärjestystä tämä lista, nimittäin toisin kuin nyt ehkä luulette niin mulla esimerkiksi perhe tulee ennen kahvia. :D)

Nautinnollisia, maukkaita ja onnellisia hetkiä päiviinne! ;)

Pakko tehdä.

Jaan tän nyt täällä, kun joskus monta vuotta sitten jo löysin tän videon youtubesta ja musta tää on niin huippu, noi äänet ja kaikki! :D

Pakkomielteistä loppuviikkoa siis! ;)

Pikkuinen kauluri.

En tiedä pitäiskö mun edes postata tätä, mutta eikai sillä niin väliä..! :D

Näistä langoista oon suunnitellut tekeväni jo ainekin kolme eri juttua, aina tulee uusi idea, mutta sit kun rupesin neulomaan niin niistä jotenkin vaan tuli kauluri. Enkä siis katsonut ohjetta enkä ollut ennen kauluria tehnyt vaan (tapani mukaan) pistelin vaan menemään.. Eihän siitä kauhean hyvä tullut, ei nimittäin edes kovin kaunis tai onnistunut ja kaikenkukkuraksi niin pieni että varmaan vaan vauvalle menis ja sit aloin miettiä että eihän vauvat kai edes kaulureita käytä kun niiden kaula on olematon ja muutenkin huppuhatut on paljon järkevämpiä.. Joten purkuun taitaa mennä. Harmittaa vähän, mutta eipä voi mitään, olihan mulla niitä ideoita.

Että tämmöstä tällä kertaa, hyvin usein nimittäin mun tekeleet on tämmösiä vähän sinnepäin tai kokonaan epäonnistuneita, ja erittäin usein just koko on jotenkin väärä..! ;)

Pöllö-lapaset.

Oon elämässäni muistaakseni kahdet lapaset neulonut, ala-asteella ne pakolliset lapinlapaset ja sitten kun tyttö oli vauva niin sille neuloin sellaset peukalottomat vauvanlapaset joista taisi muistaakseni tulla keskenään eri kokoiset.. Mutta nyt sain pari viikkoa sitten päähäni että haluan neuloa itelleni harmaavalkoiset pöllölapaset ja se suunnitelma olikin pakko heti toteuttaa!

Katoin yhteishyvän nettisivuilta peruslapasen ohjetta, ja vaikka olin erilaisia pöllölapasia nähnyt eri paikoissa, niin päädyin kuitenkin piirtämään itse sen mallin.. :D Siinäkin tapauksessa tää oli aika erityinen projekti, kun en ole elämässäni muistaakseni kuin yhden kirjoneuleen neulonut (kissatilkun ihan ohjeen mukaan, oli vaan pakko kokeilla kun en ollut koskaan uskaltautunut kirjoneuleiden pariin) enkä ikinä itse piirtänyt mitään kirjoneule- tai ristipistomallia. Että nyt oli aika monessa mielessä kokeilu nämä lapaset! Oon kyllä ylpeä että selvisin niistä aika helpostikkin (muutamia vaikeuksia lukuunottamatta) ja ne on ihan käyttökelpoiset ja pöllönkin tunnistaa, vaikka eihän nää mitkään hirveän kauniit ole..! ;)

Tästä se lähti liikkeelle.

Sisäpuolta.

Valmiit lapaset. Vähän on epämuodostuneet ja vasemman puoleisen pöllön alaosa on tehty erityylillä ni se on myös muhkuraisemman näköinen.. :P

Kuvat on taas niin hienoja kun nopeesti ja tosi keskittyen ihan hätäisesti yritin ottaa niitä eilen iltapäivän viimeisissä luonnonvaloissa...

Neuloin niihin myös sisäpuolen ranteisiin nimet, aika kauheat, eikä näyttämisen arvoiset.

Kaikki käsikuvat oli aika epäonnistuneita mutta tässä kuitenkin vähän miltä näyttää kädessä.

Että semmosta tällä kertaa, nyt taas muihin hommiin! :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Kaunotar-sukat.

Mun sisko pyys multa joululahjaksi villasukkia, mutta mä en ehtinyt joulun aikaan tehdä, enkä kaupoistakaan mistään löytänyt. No olis se vähän hölmöltä tuntunutkin ostaa valmiit kaupasta, mutta koska en ehtinyt ite tehdä niin oisin kyllä ostanut jos olisin hyvät löytäny. Ajattelin kuitenkin heti et jos joululahjaksi annan jotain muuta niin teen ite villasukat siskolle vaikka ystävänpäivälahjaksi. :) Niinpä siis tammikuussa ostin sopivaa lankaa, suunnittelin mallin ja toteutin. Olin ihan innoissani, kun ajattelin miten sisko ilahtuis (olin varma asiasta :D), varsinkin kun ite suunnittelin ne kokonaan, just hänelle ja yritin tehdä just hänen jalkaan sopiviksi.. ;) Ja sit kun olin melkein 2kk ollut asiasta hiljaa niin vihdoin sain postittaa ne tällä viikolla!

Eli siis ohje on aika perussukka, mutta hyvin paljon muunneltu, ja jalkapöydän päällä menee keskellä iso letti ja sivuilla pienemmät, pienet oon tehnyt niin että ne suuntaa keskelle, ja isommat oon tehnyt niin että oikeen jalan suuntaa vasemmalle ja vasemman jalan suuntaa oikealle. Lopuksi virkkasin reunuksen varteen ja koristerusetit sivuille. Kaunotar-nimen annoin näille koska oon kirjoittanut mun siskolle runon minkä nimeksi tuli Todellinen kaunotar (vaikka ei siinä ulkonäöstä edes puhuta ;)) niin tottakai samalle henkilölle suunnitellut sukatkin piti tulla samannimisiksi! :D Ja onhan ne nyt aika naiselliset, kun on punasen sävyjä, lettiä, rusettia ja röyhelöreunusta, niin eikö noin naisellisiin sukkiin sovi tuommonen nimi..?! :P

Oon kyllä tosi tyytyväinen noihin, mun mielestä ne on hienoimmat sukat mitkä oon koskaan tehny, että toivottavasti myös saaja tykkää, ja on sopivat! :) Koko ajan ajatuksesta postitukseen olin ihan innoissani tästä jutusta, et ainekin on rakkaudella tehdyt! :D

Nyt uskallan laittaa tän postauksen kun sain päivällä viestin että oli sukat menneet perille siis ja sopivatkin oli, jee! :) Siispä vielä

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Vihdoin valmiit.

Melkein heti kun sain tietää että odotin poikaa (silloin vajaa 2 vuotta sitten) aloin suunnittella junasukkien neulomista. Mielikuva oli selkeä; sellaiset vihreät, mieluiten raitaa tai jotenkin muuten monen eri vihreän sävyissä olevat. En kuitenkaan löytänyt sopivaa lankaa ja ensimmäiset sukat tein sitten harmaina. Lopulta hieman ennen synnytystä löysin oikeaa lankaa, vaikka ei siinäkään ihan kuvittelemiani sävyjä juuri ollut, mutta sai kelvata. Neuloinkin niitä sitten viimeisinä päivinä ennen synnytystä ja jatkoin kun oli jo pikku nyytti sylissä tuhisemassa. Kunnes sitten juuri kun olin aloittamassa toisen sukan kärkikavennuksia huomasin että sukasta oli purkautunut yksi silmukka melkein koko matkalta, pitkälle varteen saakka! Harmitti ihan sikana, kun en oikein osannut sitä poimia ja muutenkin kun se neulominen oli vajaa 3v:n ja viikon-2viikon ikäisen kanssa vähän haastavaa. Kuitenkin ärsytti kun olin just ne vihreät halunnut käyttöön, ja niistä sitäpaitsi oli tulossa onnistuneemmatkin kuin niistä harmaista! No, ne meni kaappiin odottamaan että anoppi (tai joku muu neulomistaitoinen) tulisi käymään ja auttaisi tai neuvoisi.

Anoppihan tuli, montakin kertaa, mutta aina vaan ne unohtui sinne kaappiin ja taas myöhemiin muistettiin miehen kanssa että ainiin ne sukat! Sitten vauvastakin kasvoi jo isompi poika, kenen jalkoihin ei kannattaisi vauvan junasukkia enää tehdä, ja mä luovutin. Häiritsi mua silti kyllä se ajatus että ne jäi tekemättä, ja lopulta päätinkin että teen ne kuitenkin nyt valmiiksi, vaikkei oma poika niitä voikkaan enää käyttää. Ja muistin jopa sitten kysyä apua anopilta ja hän ystävällisesti otti sukat kotiinsa vierailulle (kun ei täällä ollessa ehtinyt) ja auttoi minut tilanteesta eteenpäin! (Kiitos vielä! :))

Ja kun ne sitten oli kotona taas ja silmukka poimittuna muiden joukossa niin sehän oli joku 10 minuutin homma suunnilleen, tehdä kärkikavennukset ja lankojen päättelyt. Nyt ne siis on valmiit, odottelemassa josko joskus pääsisivät käyttöönkin. Onneksi noita pikkusia ihania on taas tutuille tupsahtelemassa. <3 ;)

(Ei oikein istuneet mallin jalkoihin.. :D)

Pari korttia.

Viikon sisällä oon tehnyt pari korttia, ei ne mitään taidonnäytteitä ole, mutta laitan kuitenkin tänne. Paitsi ensimmäisen kortin viirinauhasta oon kyllä ylpee kun onnistu just sillä tavalla kun olin suunnitellutkin! Ja koska en yleensä jaksa/tykkää/osaa pikku juttuja leikellä ja liimailla niin sinänsäkin nää on mulle saavutus! :D Siis ainakin tommonen ohuen paperisuiron liimaaminen ja pienten muffinssien leikkaaminen muotoonsa ym.. ;)

(Piti laittaa pari kuvaa kun en tiedä kummassa ois huonommat paremmat värit.)

Toisen kortin mukana lähti tytön piirustus (mukana on jätskiä ja keijuja ja tuoli ja lamppu ja puu ruukussa ja kukkia). ;) Niin ja postimerkkinä tietysti prinsessa-tarra.

Nää tällä kertaa, loppuviikosta pitäis palailla muiden juttujen kanssa.. Oikein kaunista ja ihanaa viikkoa kaikille!