torstai 30. tammikuuta 2014

Dream catcher ja muita ihania.

Viime viikonloppuna kun vietettiin tytön synttäripippaloita


niin minuakin lahjottiin (tänään on nimittäin oma merkkipäiväni)! Äidiltäni sain tämmöisen ihanan!



Mukana oli lappu: "Olen viettänyt tämän käsityön parissa ihania hetkiä 495h ja lankaa on mennyt 5,8kg/11,5km ja paloja on 594kpl." Kiitos mama kun jaksoit!

Lisäksi sain rahaa moneltakin suunnalta, ja sitä tietysti oli pakko päästä käyttämään, oli nimittäin muutama idea heti mielessä.. Ja ensimmäiseksi riensin hakemaan unisiepparin! Olin siitä haaveillut kauan, mutta joko en raaskinut ostaa tai sitten olen seisonut sieppari-rivistöjen edessä pökertyneenä ihanista vaihtoehdoista ja joutunut lähtemään tyhjin käsin runsaudenpulan vuoksi. Nyt se kuitenkin onnistui vaikka vaikeaa olikin! Ja kotiin mukanani matkasi oranssi-pinkki yksilö. Kotona se kyllä paljastui hieman rammaksi, kun yksi sulka harmittavasti puuttui. Ihana se on silti. Mieskin tykkäsi, jopa väristä, ja tuonne se jo pistikin sen roikkumaan, sängyn päälle. Ja sen jälkeen sitten;



menin lankakauppaan ja sekosin. Niin no, lankojahan aina tarvii, tai ainekin tekee mieli kaikkia herkullisia! Harvemmin niitä raaskii silti ostaa, ellei tiedä mitään käyttötarkoitusta edes. Ja sehän on selvä asia että langat on iso osa neulomis-inspiraatiossa, ja jos kotona ei ole ihania ja innostavia lankoja niin neulomis-intokin hiipuu nopeasti. Ja sitten taas jos iskee inspiraatio mutta kotona ei ole hyviä/sopivia lankoja eikä heti pääse ostamaan sopivia niin homma voi hyvinkin tyssätä siihen. Tämän takiahan langat ja herkulliset lankavarastot ovat elintärkeitä. Eikö niin?

Nytkin olin siis menossa ostamaan muutamaa eri väriä sukkalangoiksi, mutta huomasinkin seisovani lankahyllyjen edessä lamppu pääni päällä; enköhän ostaisikin (nyt kun on ihan omaa ylimääräistä rahaa) kaikkia ihania lankoja kerralla?! Ja siinä sitten pojan kanssa pyörin ja valitsin ja pohdin ja ihastelin. Aika satsihan niitä tuli. Sain kommenttejakin ihmisiltä, tai no, pojalle puhuivat kun eivät kai suoraan minulle viitsineet. No ymmärrän kyllä, onhan tuo meidän tuikkusilmä valloittavan hymynsä kanssa aika helppo kohde lähestyä! Ja siinä se sitten sai keskustella ja naureskella lankakoria työntäessään "kuinkahan paljon äitisi meinaa oikein neuloa?""saat varmaan villatakin, tai sukat ja pipon ja lapaset, montakin..." eräskin vanhempi pariskunta kyseli että aikooko poika itse lähteä villapaitaa neulomaan, jotenkin toi villapaita oli kova juttu eilen. Yhdelle täti-ihmiselle (tai lapsenlapsista hän puhui että taiskin olla enemmänkin mummo) tulinkin kertoneeksi minkä takia ostan kaikki langat kerralla, ja siitä vasta juttuun päästiinkin..! Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Saldona 16kerää, 1300g. Mitä neulomattomia mahdollisuuksia, ihanaa!





 





Niin ja hei, jos jollain on ideoita mitä juuri näistä langoista voisi tehdä niin kertokaa ihmeessä!! :) Ja tutut saa toki ihan toivoakkin...! ;)

Anopillani on muuten yhtä hyvä synttäripäivä kuin minulla (onnea!) ja olin ostanut mielestäni juuri hänelle sopivan kirjan. Rakastuin siihen itsekkin niin kovasti että meinasin nyt synttärilahjarahoilla ostaa itselleni samanlaisen, mutta eipä löytynyt enää kyseistä. No, ehkäpä saan joskus joitain ohjeita kirjasta lainailla... ;)




Ps. Tänään mulla oli näin ihana aamu!


Ainiin, ja googlekin muisti mun synttärit! :D Olin aika yllättynyt.



maanantai 20. tammikuuta 2014

4-vuotias.

Eilen meiän pikkunen tyttö täytti 4-vuotta ja koska juhlat on vasta tämän viikon lauantaina niin pitihän meidän jotain erityistä keksiä virallisellekkin päivälle. Päivä siis alkoi lahjojen aarteenmetsästyksellä! (Idean olin napannut Muita ihania-blogista.) "Kartta", tai talon pohjapiirros - mikä lie, oltiin piirretty nopeasti yöllä yhteistyönä miehen kanssa, ja on siis ihan hirmusen aito ja taitavasti tehty...!



Ensimmäisestä paketista löytyi mekko ja pikkarit niin ne tietysti myös puettiin siinä päälle, ja viimeisestä paljastui uusi kirja, joten siihen "rastiin" sisältyi myös se että äiti luki uuden kirjan heti, ja samaan aikaan isi paisteli vohveleita aamupalaksi! Aamupalakin oli siis aikamoinen, terveellinen vaihtoehto....



Ja sama rata jatkui koko päivän koska iltapalahan oli vaaleanpunaisen kynttilän valossa nautittu vaaleanpunainen mansikkamousse-kakku (kaupan pakkasesta ihan) kera keksien ja kuuman kaakaon! Toki aamupalan ja iltapalan väliinkin mahtui kaikenmoista, kuten Hello Kitty-perhospelin pelaamista, värittämistä, lastenlaulujen kuuntelemista, ym.. Oli muuten maailman söpöin piiritanssi ikinä, semmoinen 4- ja 1-vuotiaiden, missä ne kahdestaan pyörii ja tanssii pidellen toisiaan kädestä ja pikkuveli katselee isosiskoa ylöspäin ihailevasti että mitäs seuraavaksi tehdään! <3 Aika ihana päivä siis oli (varmaan myös synttärisankarin mielestä) ja lauantaina sitten jatketaan juhlimista kera kummien ja isovanhempien!




Ps. On niin super-ihanaa huomata kuinka noi pienet nauttii lahjoistaan; yksi osa lahjasta oli meinaan pieni Minni-laukku ja tyttö on nyt kaksi päivää aamusta iltaan vaalinut sitä kaikella rakkaudella, se on ollut jo pari kertaa ulkoiluissakin mukana, ruokapöytäänkin se olis haluttu mukaan ja varmaan vielä vessaan ja nukkumaankin jos vaan olis mitenkään mahdollista....! ;) Saa nähä miten toi huominen tarhaanlähtö, saako sen jätettyä kotiin odottamaan...


perjantai 17. tammikuuta 2014

Erityiset sukat.


Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten mieheni pyysi mua tekemään hänelle villasukat, ja kun kyselin että minkälaisista langoista, niin ehdoton toive oli että niistä mitä mulla jo löytyy, et tulee kaikkia erilaisia ym. No päädyttiin sitten yhdessä näihin kyseisiin lankoihin koska ne olivat aika samanpaksuisia keskenään ja värit miellytti. Mutta jo aika pian ensimmäistä sukkaa tehdessä aloin epäillä lankavalintoja ja kysellä että enkö mä voisi ostaa jotain kivempaa, mutta ei, ne piti ehdottomasti tehdä noista ja niistä kuulemma tulis hyvät. Mutta, niinhän siinä käy kun langat ei miellytä ja muutenkin työ epäilyttää, että keskenhän se jäi. Aina välillä mies sitten kyseli että koska sä teet ne mun sukat ja mä vastailin että varmaan sitten kun mä oon tehny tän ja tän..... Ja aina mä kysyin että eikö noi langat oo vähän huonot, vaihdetaanko...? Ei, ne on hyvät. Mielessä pyöri usein etenkin joulujen ja synttäreiden ja muiden "erityispäivien" läheisyydessä että josko nyt tekisin, lisälahjaksi...? No, enhän mä ehtinyt. Siis edes aloittaa.... Podin huonon vaimon-syndroomaa. Mutta en mahtanut sille mitään, kun työn eteneminen epäilytti; muistanko enää miten olin ohjetta muokkaillut, riittävätkö langat ja jaksanko tehdä loppuun, onko liian "naiselliset" värit, jne...


Kunnes sitten vihdoinkin, kai viime marraskuussa, tartuin itseäni niskasta kiinni; jos mies on näistä sukat toivonut niin ne hän saa, tänä talvena viimeistään! Ja siitä se sitten lähti. Ensin tein melkein kärkikavennuksiin saakka ensimmäistä sukkaa kunnes tajusin, että hups, nämä langat loppuu hiukkasen nopeesti jos samaa tahtia jatkan, ja toiseen sukkaan ei riitä edes mitään yhdistävää tekijää.. Siispä purin sukan kantapäähän saakka ja suunnittelin sukan väritykset uudelleen ja otin uutta lankaakin mukaan joukkoon. Tässä vaiheessa tajusin että niistä voi tullakkin oikeastaan ihan kivat, mutta juuri se varsi oli se mikä mua häiritsi - teki mieli purkaa mutta en viitsinyt. Jatkoin ja toinen sukka oli yllättävänkin helppoa ja nopeaa ja miellyttävää neuloa siihen perään. Onnellinen kun olin ajatuksesta että saan vihdoin miehen toiveen täytettyä. Edelleenkään sukat ei täydelliset olleet; aika isokokoiset (vaikka yritin miettiä ja mallailla kokoa, mutta kun oli niin paksut langat niin silti vähän heitti arviot) ja varren väritys ei miellytänyt. Mutta mies tykkäsi ja kannusti aina vaan, että just hyvä, nyt teet vaan loppuun! (Paniikissa tietysti ettei saa koskaan sukkia jos taas luovutan!) No toista sukkaakin neuloessa tajusin että vaikka olin värityksiä ja lankoja miettinyt uusiksi niin siltihän ne loppuisi kesken ja siinä sitten pohdin ja mietin ja säästelin lankoja riittämään, kysyin välissä miehen mielipidettä, ja lopulta yhteisymmärryksessä päädyin tekemään hieman erilaiset mutta silti yhteensopivat raidoitukset. Ja viimein se oli valmista, tammikuun alkupuolella. Eiku - ainiin se päättely. Miljoonatuhattasatakuustoista lankaa. Ja taas sama alkoi; koska mä saan muuten ne mun sukat? Noo, siinä päättelyssä vähän kestää, käykö jos teen huomenna.... Ja nyt, tänään, mä tein ne!! Päättelin kaikki ja niin ne sujahti narun sisään pahoittelukortin kanssa miehen tyynylle odottamaan omistajaa. Urakka ohi!







Tämän tarinan loputtua mies sai onnellisena omat, vaimon neulomat, erittäin paksut&lämpimät, haluamistaan "jämä"langoista tehdyt (tunnelmalliset) eripariset kotisukat. Ja vaimo sai heittää syyllisyyden nurkkaan ja ottaa ison hymyn sen sijaan huulille. Ja keskittyä kunnolla kaikkien tulevien töiden suunnitteluun ja tekemiseen.


Ps. Kun mä kokeilin niitä sukkia, niin kaikesta erikoisuudestaan huolimatta mussa heräs pieni halu varastaa ne, tuntui niin hyviltä ja pehmoisilta jalassa, ja ihanan isot, khih hih! Kai se oli myös se rakkaus millä ne tehtiin. Nytpä mä toivottelenkin neulomis-intoa kaikille sukkien kanssa kamppaileville! ;)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Keskeneräistä.

Varoitus: sisältää erittäin huonoja kuvia.











Ihaninta on kun avaa makuuhuoneen oven (se pitää olla kiinni kun sieltä löytyy vaikka mitä ja on tuollainen utelias 1v mies täällä, kyllä se ovetkin saa auki mutta hidastaa suljettuna edes vähän ;)) ja tuntee ihanan onnen aallon sisällään; ainiin se onkin noin kiva nykyään! Meiän viikonloppu meni siis makuhuoneen järjestyksen kokonaisvaltaisessa muutoksessa (no ei se täydellinen tai valmis ole vielä mutta todella erilainen jo) ja ulkoillessa & lasten kanssa touhutessa, ja tietty käsitöitä tehdessä. Ja ihan hirveässä väsymyksessä. Siinä siis syy miksi en postannut vaikka olisi ollut postattavaakin...

Eilen ja tänään on sitten pöllöilty, käyty pojan ja pojan kummitätskyn kanssa kaupungissa kanasalaatilla & ihanilla jätskiannoksilla ja ostettu pari juttua kotiin. Sekä podettu alkavaa flunssaa ja aivan kauheeta hammas/poskisärkyä. Huomenna aamulla kutsuu siis hammalääkäri.



lauantai 4. tammikuuta 2014

Rusettipanta


Vuoden ensimmäinen käsityö, valmistunut itseasiassa 1.1.
Ihan omasta päästä tein ilman ohjetta, neuloin lettiä ja joustoa, rusetti on virkattu vähän muunneltuna Virkkuri-kirjan (sain siskolta joululahjaksi! :)) korurusetin ohjeella. Vaikein kohta työssä olikin mielestäni pienemmän rinkulan virkkaus! Mun kädet ei kovin mielellään taivu pienten juttujen pipertämiseen...

Ihan kiva siitä mun mielestä tuli, vaikka rusetin kohdalta onkin vähän paksu ja töröttävä... Tyttökin onneksi tästä tykkäsi, vaikka se villatakkihuppari minkä neuloin samasta langasta viime vuonna ei kuulemma ole kiva eikä hän halua sitä käyttää kun se on oudon värinen ja huppu on hassu... Huoh.








torstai 2. tammikuuta 2014

Vuonna 2013

Ensimmäinen uuden vuoden, ja uuden blogin postaus! Tässä siis mitä tein vuonna 2013, luultavasti vähän esimakua myös siitä minkätyyppisiä juttuja tulee tulevaisuudessakin blogiin.

Kuvat saattaa olla surkeita ja jututkin vähän huonoja ja (käsityö)taidoissakin uupuu.... :D Mutta intoa kyllä löytyy!

Ei tässä toki ihan kaikki ole mitä tein (puuttuu mm. 3 virkattua koria-setti), mutta luonnollisesti kaikesta ei ole kuvia ja osa käsitöistä ja askarteluista jäi kesken, jne.... ;)





neulottu tuttiketju
1000palan prinsessa-palapeli tytön seinälle
avainnauha
herkuttelua





pihan "laittamista"
rumat pyyhekyltit vessaan
erinäisten eläinten tapaamisia
tytön päiväkirjan teko





ulkoilua
neulotun/virkatun minikokoisen lelu-muffinsin teko
neulottu villatakkihuppari tytölle
joulukorttien tekoa tytön kanssa





virkattu kori/laukku
matonkuteesta neulotut kiinnikkeet jouluverhoihin
toinen avainnauha
joululahjojen paketointia