#satasyytäollaonnellinen: 8. Mini-neulomukset.

Ihanaa on se kun oma rakas ja tärkeä nukke

on nyt omilla ihanilla lapsilla leikeissä

ja saa vieläpä neuloa sille pieniä söpöjä vaatteita. <3

Siksipä kahdeksas syyni olla onnellinen on

mini-neulomukset. :)

On meinaan niin kiva neuloa jotain pikkujuttuja; ne valmistuu nopeasti, on söpöjä, tuottaa iloa sekä itselle ja lapsille ja niihin saa vielä hyvin käytettyä kaikkia pikkusia lankajämiä! ;)

Noi miniatyyri-junasukat tein 3päivää ennen kuin poika syntyi, eli puoltoista vuotta sitten, mutta nyt viikonloppuna huomasin että nehän käykin vielä paremmin tälle mun vanhalle mininukelle, kuin sille mille ne olin tehnyt, ja siitä innostuneena neuloin sitten samalla tyylillä lapaset ja pipon nyt sille kaveriksi.. :P Lapasten väliin virkkasin vielä narun ettei ne kadota toisiaan kun on niin minit.

Pikkuinen kauluri.

En tiedä pitäiskö mun edes postata tätä, mutta eikai sillä niin väliä..! :D

Näistä langoista oon suunnitellut tekeväni jo ainekin kolme eri juttua, aina tulee uusi idea, mutta sit kun rupesin neulomaan niin niistä jotenkin vaan tuli kauluri. Enkä siis katsonut ohjetta enkä ollut ennen kauluria tehnyt vaan (tapani mukaan) pistelin vaan menemään.. Eihän siitä kauhean hyvä tullut, ei nimittäin edes kovin kaunis tai onnistunut ja kaikenkukkuraksi niin pieni että varmaan vaan vauvalle menis ja sit aloin miettiä että eihän vauvat kai edes kaulureita käytä kun niiden kaula on olematon ja muutenkin huppuhatut on paljon järkevämpiä.. Joten purkuun taitaa mennä. Harmittaa vähän, mutta eipä voi mitään, olihan mulla niitä ideoita.

Että tämmöstä tällä kertaa, hyvin usein nimittäin mun tekeleet on tämmösiä vähän sinnepäin tai kokonaan epäonnistuneita, ja erittäin usein just koko on jotenkin väärä..! ;)

Rusettipanta

Vuoden ensimmäinen käsityö, valmistunut itseasiassa 1.1.

Ihan omasta päästä tein ilman ohjetta, neuloin lettiä ja joustoa, rusetti on virkattu vähän muunneltuna Virkkuri-kirjan (sain siskolta joululahjaksi! :)) korurusetin ohjeella. Vaikein kohta työssä olikin mielestäni pienemmän rinkulan virkkaus! Mun kädet ei kovin mielellään taivu pienten juttujen pipertämiseen...

Ihan kiva siitä mun mielestä tuli, vaikka rusetin kohdalta onkin vähän paksu ja töröttävä... Tyttökin onneksi tästä tykkäsi, vaikka se villatakkihuppari minkä neuloin samasta langasta viime vuonna ei kuulemma ole kiva eikä hän halua sitä käyttää kun se on oudon värinen ja huppu on hassu... Huoh.