maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pieniä pääsiäisaskarteluja.

Torstaina kävin hakemassa tytön tarhasta ja mentiin ostamaan vähän askartelutarvikkeita, mm. lisää kartonkia ja liimaa, ja kotona sit pääsiäisen aikana muiden touhujen lisäksi myös askarreltiin. Ei todellakaan mitään erityisen vaikeita tai kummallisia, mut ihan kivoja juttuja ja helppo oli tytönkin niitä tehdä. :) Eli siis pupukorva-päähineet tytölle ja pikkuveikalle ja sitten tollasia tipuja ja pupuja millä voi leikkiä tai tuuppasta ne vaikka rairuohon sekaan.




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 16. Hyvä (vapaa)päivä.

Tänään vietin päivää veljeni vaimon kanssa, käytiin eväsretkellä Nuuksiossa. Ja miten hyvää se tekeekään, tuo voimia arkeen. Kauniit maisemat, auringonpaiste, hyvä seura, ihanat eväät, jutustelu, pikkukävely, ja sitten päälle vielä kirppisreissu ja jätskiä. Ihanaa, koska vain uusiksi! ;)


Ja koska unohdin ottaa kuvia niin tämä on lainattu Pinterestistä.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pienelle prinsessalle.


Kävin lauantaina ihastelemassa pientä täydellisyyttä. <3 Sukkia vein muutamat, kun jäi harmittamaan niiden ballerina-sukkien koko niin teinpä sit kahden ihan pikkuset vielä lisäksi. :P


Noi vaaleanpunaiset on siis ihan perus junasukat, mutta vaan kolmella "makkaralla" tossa jalan päällä. Koska ihan ongelmitta ei sujunut noidenkaan teko, nimittäin....



Ensin tein siis neljällä makkaralla tai rutulla tai millä lie, mutta sitten kun olin toista tekemässä niin huomasin että lanka loppuu. Tein siis molemmat sukat niistä Karnaluksista ostetuilla minikerillä ja niitä siis oli vaan yhdet kumpiakin.. Päätin sitten purkaa sen jo valmiin sukan sinne kolmanteen ruttuun saakka ja sitten otin molemmat samaan aikaan puikoille ja neuloin niitä yhtäaikaisesti niin pitkälle kuin lankaa riitti (ja siis ilman vikaa ruttua) ja sitten kun lanka loppui niin jatkoin jollain vanhalla valkoisella vauvalangalla ne ihan kärjet. :)



Ja keltaiset on ihan oma ohje, ne oli tosi kiva tehdä ja lankaakin jäi reilusti yli. :) On siis ihan tosi minit, mutta tein tarkotuksella tommoset ihan alkuajalle sopivat sukat.


Niin ja hei pakko vielä lisätä että molempia oli niin kiva tehdä, se lanka ja ne lyhyet bambuiset Karnaluksista ostetut puikot oli ihan huiput! :) Tykkäsin niin paljon ja oon tosi tyytyväinen et ostin ne puikot, ei kaikki bambuisetkaan oo mun mielestä niin kivat kuin mitä noi oli.


Ja kortiksi tein tämmöisen. Ähersin sen kimpussa pitkään ja hartaasti, mutta oon kyllä tyytyväinenkin, onnistui just niinku halusinkin.. :)



Pienissä jaloissa. <3

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 15. Hyvästit tuttipullolle.

Ihan huippua on kun meidän maitojuoppo-poikamme vierottautui viime viikolla onnistuneesti tuttipullosta! ;) Luulin jo ettei se ehkä koskaan onnistu.... Mutta nyt noin vaan se kuitenkin yhtäkkiä onnistui! Ekalla kerralla aluksi mölistiin ja sitten huudeltiin vähän äitiä, menin käymään ja silittelin ja ihan hiljaa lauleskelin, poika rupes hihittelemään mistä tietysti loukkaannuin ja lähdin pois - no ei! :D Mutta ajattelin kuitenkin siinä vaiheessa poistua näyttämöltä ettei ihan nauruiksi mene, ja sen jälkeen se rauhoittuikin. Nukahtaminen kyllä kesti, mutta se on kyllä muutenkin ollut nykyään sellainen kukkuja... Sen illan jälkeen on mennyt aika hyvin sekä illat että päiväunet, mutta sen verran on muuttunut, et kun ennen pojan sai nukkumaan vaan niin et antoi maitoa eikä jäänyt ite samaan huoneeseen, niin nyt sit taas täytyy mun aina mennä silittelemään ja usein myös lauleskelemaan, muuten ei nukahda ja huutaa.. :P Tavallaanhan siis vähän hankalammaksikin muuttui, mutta eiköhän se tästä, nyt meinaan jo usein sen saa jätettyä nukkumaan jo hyvin nopean silittelyn jälkeen! :) Ja pääasia on se ettei tullut ollenkaan mitään huutoraivareita niinkuin aina aikasemmin jos yritettiin, jes! :) Niin ja onneks tehtiin se viime viikolla, nyt on poika meinaan kipeenä ja siinä vaiheessa olis voinut olla hankalaa yrittää jättää pullo pois tai olis voinut tulla takapakkia jos olis ollut vieroitus vielä kesken, mutta nyt se ehti onneks olla jo onnellisesti ohi. :)

Olishan tässä vielä jäljellä se tutti (ja tietty vaipatkin toivottavasti jossain vaiheessa pois), mutta saa nyt nauttia siitä vielä hetken.. Ei se tutti ole ees koskaan ollut läheskään niin tärkeä kuin se maitopullo.


Ps. Mua vähän nauratti kun mietin otsikkoa tälle, esimerkiksi; onnistunut vieroitus - no ehkä ei, eroon pullosta - noo, oisko kuitenkin joku muu,..... ;)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 14. Vauvat.

Ja erityisen onnelliseksi minut tekee tänään syntynyt siskoni tyttö, niin odotettu ja ihmeellisen ihana! Miljoona sydäntä tähän! ;)


Kuva ei siis tietystikkään ole kyseisestä vauvasta, vaan on lainattu Pinterestistä.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Huomenta.

Tää on niin ihana mainos. ;) (Vaikka ei mulla kyllä ihan heti tästä ABC tulis mieleen... :D)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 13. Pikku apulainen.

Se on ihanaa kun meiän tytöstä on tullut iso. Sellanen ihana höpöttäjä ja touhuuja (okei kyllä välillä se hiljaisuuskin olis ihan jees) kuka aina itekkin sanoo että "äiti mä oon sun apulainen", ja niinhän se onkin. Osaa auttaa pikkuveljen kanssa monissa tilanteissa, hakee jonkun jutun aina välillä kun ei itse pysty, ym, mitä milloinkin, pieniä juttuja joista on jo tullut vähän itsestäänselvyyksiä... Huippua on myös huomata että esimerkiksi leipomisessa siitä on oikeesti hyötyä! ;) Kuten tässä jo vähän aikaa sitten leivotussa iskän synttärikakun eli valkosuklaapähkinäbrownien tekemisessä.




lauantai 5. huhtikuuta 2014

Välillä vähän masentaa.

Vastapainoksi kaikille onnellisuus-postauksille, kirjoitan nyt mikä mua ahdistaa. ;) Siis eihän tää ahdistus tietenkään kauheen isoa tai erityistä ole, tiedoksi vaan niille ketkä ehkä ajattelevat että tosissani valitan näin pienistä ja unohdan minkälaisista asioista muut kärsivät. Mutta siis mua niin paljon harmittaa kun en ole nopea ja tehokas! Olis meinaan kauheesti asioita joita haluisin tai pitäisi tehdä ja ei vaan ehdi. Onneks oon sentään vielä kotona, tosin sen verran vilkkaita ja huomionkipeitä on noi lapset, että lähinnä niiden nukkuessa ehtii touhuilla näitä...

Tällä hetkellä mulla on kesken neuloksissa lapaset, 2 sukat, tuubihuivi (ikuisuusprojekti kun en oo löytänyt samaa lankaa lisää), vauvanpeitto, ja pitäisi tässä lähitulevaisuudessa alottaa ainekin 3 sukat, 2 pipoa, 3 lapaset, tyyny...... Ja virkatuissa on kesken laukku (mikä etenee tosi hitaasti, kun ei tohon virkkaukseen mulla ole erityisesti taitoja) ja matto (mikä tuskin valmistuu ihan hetkeen, en tiedä edes valmistuuko, en meinaan ole edes koskenut siihen aikoihin :P). Sitten on tietysti paljon kaikkia askartelu- ja näpertelyprojekteja kesken ja niitäkin tulee koko ajan lisää. Plus kirjotusjuttuja. Niin ja yks mistä en meinaa jaksaa edes kirjoittaa on toi kevätsiivous, ja vaatteiden ja varaston läpikäyminen, pihahommat.... Apua. En siis ole tehokas ja aikaansaava, energinen ihminen, jos ette jo tajunneet. :D Mutta haluaisin kyllä olla! Onneksi sentään lämpimämmät ilmat ja kuiva maa saa taas innostumaan lasten kanssa ulkoilusta! :)



Noi lankapallerot on purattu sellasesta ikuisuusprojektista, mitä ajattelin etten varmaan koskaan tee valmiiksi, niin ajattelin sit vihdoin purkaa keskeneräisen työn tilaa viemästä ja ottaa langat hyötykäyttöön. :P


Ps. Arvaa mikä ärsyttää myös? No se kun netti pätkii ja katkeilee nykyään aina, ei se ennen ole! Joten netissä olo on ollut viime päivinä, ja ehkä jopa viikkoina, tosi hankalaa ja harvinaista. Ja sitten lisäksi se kun kone piilottaa mun kuvia! Hiukkasen hankala käyttää niitä kuvia kun niitä ei edes löydä siitä missä ne pitäis olla. Mut nyt loppu valitus ja seuraavaks sit taas onnellisempia juttuja! ;)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 12. Pikku puuhailut.

Tykkään semmosista ihanan lepposista vapaapäivistä, kun lähdetään koko perhe hyvällä ilmalla käpöttelemään hampparille ja vähän kauppoihin ja sitten kun ollaan taas kotona, on sellanen hyvä ja rauhallinen fiilis ja sitten ihan vaan yhtäkkiä touhutaan kaikkea pientä. Mies siivoo terassia ja mä askartelen tytön kanssa Hesestä saadun puuhakirjan innoittamana pilleistä pienen panhuilun ja siitä kirjasta löytyneestä tähdestä mitalin tytölle. Ja yhtäkkiä kesken kahvihetken päätetään laittaa koristeteippiä keittiön hyllynreunoihin, nuotteja alemmille hyllyille ja pinkkiä pitsiä yläreunaan (alakaapin ovet myös pinkit). Ja poika ihmettelee tätä kaikkea ja touhottaa tapansa mukaan omiaan. Hihittelee pillihuilulle ja tytölle, osottelee hyllynreunoja, höpöttää. <3




En mä sillä että näitä päiviä kauheen usein tulis. ;)

torstai 3. huhtikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 11. Kokkaava mies.

Mä en oo mikään kokkaus-intoilija, enemmänkin tykkään leipomisesta, ja mulle ruuanlaitto on lähinnä sellasta pakollista. Iso syy siihen on varmaan se kun ei voi tehdä sillon kun siltä tuntuu, vaan olis pakko tehdä ne just sillon kun on ruoka-aika tai lapset tai ite nälkänen. Kyllä mä silti tietysti jonkun verran teen ruokaa mutten siitä erityisesti nauti ja teen sellasia perushelppoja ja nopeita ruokia.

Siksi mä oonkin niin onnellinen kun mulla on tommonen ihana mies kuka tykkää, osaa ja viitsii tehdä ruokaa! :) Se aina tutkii uusia ohjeita ja miettii mitä niistä tekis, tai kehittelee kokonaan uusia reseptejä tai kokeilee jotain ohjeita muunneltuina. Myös ihan perus ruokaa laittaa tietysti välillä ja siitähän kaikki tykkää! Erityisesti mä kuitenkin tykkään kaikista kastikkeista, mitä mies jaksaa hartaudella ja rauhassa väsäillä ja kokeilee aina uusia variaatioita niihin, ja sitten siitä että se jaksaa kokeilla ja kehittää aina kaikkia kasvisruokia, tai kasvispainotteisia, koska ite en niistä yleensä oikein mitään hyviä ruokia keksi, vaikka haluiaisinkin syödä paljon kasvisruokia.


Mä en ole hirveesti ruokakuvia ottanut, mutta tämmönen kuva löytyi koneelta, vaikka nää syömiset ollaankin itseasiassa yhdessä tehty... :)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Oikein hyvin onnistuneet.

Hyvää huhtikuuta! :)

Maaliskuun puolelta vielä pari korttia, taas kerran erittäin hyvällä menestyksellä tehtyjä kylläkin...



Huomaatteko mitä noissa kuvissa oli eroa? Aivan. Tehtiin siis tytön kanssa kaikella hartaudella ja rakkaudella ja innolla isomummulle yhdessä kortti, ja sitten kun äiti näki sen niin kommentti oli että ai ku ihana, mutta se on kyllä seikskytkaks. Siis mitä!? Ei voi olla, olin ihan varma ollut asiasta ja kalenterissa ja joka paikassa lukee joko 73v tai vuosi 41, mutta oon hiukkasen väärässä ollut ja se olikin vuosi 42! :D Siispä vähän harmittelua ja ehkä vähän häpeämistä, ja sen jälkeen mahtava korjausyritys; revin kolmosen pois, leikkasin palan samaa alla olevaa paperia peittämään rumat valkoset läikät ja uusi yritys kakkosen kanssa... :P Alla olevasta kuvasta näkee hyvin kauniin lopputuloksen; kunnon kerrostumat.



Ja sitten se toinen, kummipojan nimpparikortti. Idea oli ihan hyvä mutta toteutus pissi pahasti ajanpuutteen vuoksi. :/


Ihanasti toi erikeepperi tekee tosta kartongista tommosen ohuen ja märän näkösen, siitä jotenki katos ne sormiin ym piirretyt uurteet ja muut. Näyttää ihan köyhältä ja epämuodostuneelta vaan, ja varsinkin kauempaa siltä kun olis vaan paperin alle liimattu naru. :( Vaikka kovasti näinkin vaivaa että siitä tulis sellanen fiilis että olis käsi nyrkissä pitämässä sitä narua. No, eipä voi mitään, masensi kyllä, mutta postiin vaan.