#satasyytäollaonnellinen: 14. Vauvat.

Ja erityisen onnelliseksi minut tekee tänään syntynyt siskoni tyttö, niin odotettu ja ihmeellisen ihana! Miljoona sydäntä tähän! ;)

Kuva ei siis tietystikkään ole kyseisestä vauvasta, vaan on lainattu Pinterestistä.

Huomenta.

Tää on niin ihana mainos. ;) (Vaikka ei mulla kyllä ihan heti tästä ABC tulis mieleen... :D)

#satasyytäollaonnellinen: 13. Pikku apulainen.

Se on ihanaa kun meiän tytöstä on tullut iso. Sellanen ihana höpöttäjä ja touhuuja (okei kyllä välillä se hiljaisuuskin olis ihan jees) kuka aina itekkin sanoo että "äiti mä oon sun apulainen", ja niinhän se onkin. Osaa auttaa pikkuveljen kanssa monissa tilanteissa, hakee jonkun jutun aina välillä kun ei itse pysty, ym, mitä milloinkin, pieniä juttuja joista on jo tullut vähän itsestäänselvyyksiä... Huippua on myös huomata että esimerkiksi leipomisessa siitä on oikeesti hyötyä! ;) Kuten tässä jo vähän aikaa sitten leivotussa iskän synttärikakun eli valkosuklaapähkinäbrownien tekemisessä.

Välillä vähän masentaa.

Vastapainoksi kaikille onnellisuus-postauksille, kirjoitan nyt mikä mua ahdistaa. ;) Siis eihän tää ahdistus tietenkään kauheen isoa tai erityistä ole, tiedoksi vaan niille ketkä ehkä ajattelevat että tosissani valitan näin pienistä ja unohdan minkälaisista asioista muut kärsivät. Mutta siis mua niin paljon harmittaa kun en ole nopea ja tehokas! Olis meinaan kauheesti asioita joita haluisin tai pitäisi tehdä ja ei vaan ehdi. Onneks oon sentään vielä kotona, tosin sen verran vilkkaita ja huomionkipeitä on noi lapset, että lähinnä niiden nukkuessa ehtii touhuilla näitä...

Tällä hetkellä mulla on kesken neuloksissa lapaset, 2 sukat, tuubihuivi (ikuisuusprojekti kun en oo löytänyt samaa lankaa lisää), vauvanpeitto, ja pitäisi tässä lähitulevaisuudessa alottaa ainekin 3 sukat, 2 pipoa, 3 lapaset, tyyny...... Ja virkatuissa on kesken laukku (mikä etenee tosi hitaasti, kun ei tohon virkkaukseen mulla ole erityisesti taitoja) ja matto (mikä tuskin valmistuu ihan hetkeen, en tiedä edes valmistuuko, en meinaan ole edes koskenut siihen aikoihin :P). Sitten on tietysti paljon kaikkia askartelu- ja näpertelyprojekteja kesken ja niitäkin tulee koko ajan lisää. Plus kirjotusjuttuja. Niin ja yks mistä en meinaa jaksaa edes kirjoittaa on toi kevätsiivous, ja vaatteiden ja varaston läpikäyminen, pihahommat.... Apua. En siis ole tehokas ja aikaansaava, energinen ihminen, jos ette jo tajunneet. :D Mutta haluaisin kyllä olla! Onneksi sentään lämpimämmät ilmat ja kuiva maa saa taas innostumaan lasten kanssa ulkoilusta! :)

Noi lankapallerot on purattu sellasesta ikuisuusprojektista, mitä ajattelin etten varmaan koskaan tee valmiiksi, niin ajattelin sit vihdoin purkaa keskeneräisen työn tilaa viemästä ja ottaa langat hyötykäyttöön. :P


Ps. Arvaa mikä ärsyttää myös? No se kun netti pätkii ja katkeilee nykyään aina, ei se ennen ole! Joten netissä olo on ollut viime päivinä, ja ehkä jopa viikkoina, tosi hankalaa ja harvinaista. Ja sitten lisäksi se kun kone piilottaa mun kuvia! Hiukkasen hankala käyttää niitä kuvia kun niitä ei edes löydä siitä missä ne pitäis olla. Mut nyt loppu valitus ja seuraavaks sit taas onnellisempia juttuja! ;)

#satasyytäollaonnellinen: 12. Pikku puuhailut.

Tykkään semmosista ihanan lepposista vapaapäivistä, kun lähdetään koko perhe hyvällä ilmalla käpöttelemään hampparille ja vähän kauppoihin ja sitten kun ollaan taas kotona, on sellanen hyvä ja rauhallinen fiilis ja sitten ihan vaan yhtäkkiä touhutaan kaikkea pientä. Mies siivoo terassia ja mä askartelen tytön kanssa Hesestä saadun puuhakirjan innoittamana pilleistä pienen panhuilun ja siitä kirjasta löytyneestä tähdestä mitalin tytölle. Ja yhtäkkiä kesken kahvihetken päätetään laittaa koristeteippiä keittiön hyllynreunoihin, nuotteja alemmille hyllyille ja pinkkiä pitsiä yläreunaan (alakaapin ovet myös pinkit). Ja poika ihmettelee tätä kaikkea ja touhottaa tapansa mukaan omiaan. Hihittelee pillihuilulle ja tytölle, osottelee hyllynreunoja, höpöttää. <3

En mä sillä että näitä päiviä kauheen usein tulis. ;)

#satasyytäollaonnellinen: 11. Kokkaava mies.

Mä en oo mikään kokkaus-intoilija, enemmänkin tykkään leipomisesta, ja mulle ruuanlaitto on lähinnä sellasta pakollista. Iso syy siihen on varmaan se kun ei voi tehdä sillon kun siltä tuntuu, vaan olis pakko tehdä ne just sillon kun on ruoka-aika tai lapset tai ite nälkänen. Kyllä mä silti tietysti jonkun verran teen ruokaa mutten siitä erityisesti nauti ja teen sellasia perushelppoja ja nopeita ruokia.

Siksi mä oonkin niin onnellinen kun mulla on tommonen ihana mies kuka tykkää, osaa ja viitsii tehdä ruokaa! :) Se aina tutkii uusia ohjeita ja miettii mitä niistä tekis, tai kehittelee kokonaan uusia reseptejä tai kokeilee jotain ohjeita muunneltuina. Myös ihan perus ruokaa laittaa tietysti välillä ja siitähän kaikki tykkää! Erityisesti mä kuitenkin tykkään kaikista kastikkeista, mitä mies jaksaa hartaudella ja rauhassa väsäillä ja kokeilee aina uusia variaatioita niihin, ja sitten siitä että se jaksaa kokeilla ja kehittää aina kaikkia kasvisruokia, tai kasvispainotteisia, koska ite en niistä yleensä oikein mitään hyviä ruokia keksi, vaikka haluiaisinkin syödä paljon kasvisruokia.

Mä en ole hirveesti ruokakuvia ottanut, mutta tämmönen kuva löytyi koneelta, vaikka nää syömiset ollaankin itseasiassa yhdessä tehty... :)

Oikein hyvin onnistuneet.

Hyvää huhtikuuta! :)

Maaliskuun puolelta vielä pari korttia, taas kerran erittäin hyvällä menestyksellä tehtyjä kylläkin...

Huomaatteko mitä noissa kuvissa oli eroa? Aivan. Tehtiin siis tytön kanssa kaikella hartaudella ja rakkaudella ja innolla isomummulle yhdessä kortti, ja sitten kun äiti näki sen niin kommentti oli että ai ku ihana, mutta se on kyllä seikskytkaks. Siis mitä!? Ei voi olla, olin ihan varma ollut asiasta ja kalenterissa ja joka paikassa lukee joko 73v tai vuosi 41, mutta oon hiukkasen väärässä ollut ja se olikin vuosi 42! :D Siispä vähän harmittelua ja ehkä vähän häpeämistä, ja sen jälkeen mahtava korjausyritys; revin kolmosen pois, leikkasin palan samaa alla olevaa paperia peittämään rumat valkoset läikät ja uusi yritys kakkosen kanssa... :P Alla olevasta kuvasta näkee hyvin kauniin lopputuloksen; kunnon kerrostumat.

Ja sitten se toinen, kummipojan nimpparikortti. Idea oli ihan hyvä mutta toteutus pissi pahasti ajanpuutteen vuoksi. :/

Ihanasti toi erikeepperi tekee tosta kartongista tommosen ohuen ja märän näkösen, siitä jotenki katos ne sormiin ym piirretyt uurteet ja muut. Näyttää ihan köyhältä ja epämuodostuneelta vaan, ja varsinkin kauempaa siltä kun olis vaan paperin alle liimattu naru. :( Vaikka kovasti näinkin vaivaa että siitä tulis sellanen fiilis että olis käsi nyrkissä pitämässä sitä narua. No, eipä voi mitään, masensi kyllä, mutta postiin vaan.